UUSIN SILMIN – Kuvataiteellisia kommentteja suomalaisista taiteoksista sadan vuoden ajalta

Suomi 100 vuotta -juhlavuoden näyttely “Uusin silmin” toteutetaan yhteistyössä Tampereen Taiteilijaseura ry:n ja Hiekan taidemuseon kanssa. Tampereen Taiteilijaseuran Uusin silmin –näyttelyn konsepti on yksinkertainen: taiteilija sai valita minkä tahansa suomalaisen taideteoksen, joka on valmistunut 1910-luvun jälkeen, ja luoda siitä oman kommenttinsa haluamallaan tavalla. Mukaan valikoitui kolmekymmentä seuran taiteilijaa, joiden teoksia on esillä kolmessa näyttelytilassa:

Emil Aaltosen museossa 16.6.-20.8.2017: B&C ensemble, Sebastian Boulter, Sanna Kauppinen, Mirja Kurri, Katri Mononen, Paula Ollikainen, Hannu Riikonen, Juhani Tuomi ja Ilkka Väätti.

Taidekeskus Mältinrannassa 17.6.-4.7.2017: Krister Gråhn & Hannamari Matikainen, Anne Hakala, Katri Heinänen, Anna Hyrkkänen, Emmi Kallio, J-P Köykkä, Paula Mikkilä, Anna Pekkala, Erno Peltonen, Helena Pokkinen, Helge Riskula, SA Salmela, Marjo-Riitta Sasi, Minna Soraluoma ja Kati Valkonen.

Hiekan taidemuseossa 18.6.-20.8.2017: Lars Holmström, Sanna Kauppinen, Anne Lehtelä, Hanna Oinonen, Paananen & Ulvila, Marjo-Riitta Sasi, Meri Westlin ja Marje Viitala.

Sata vuotta suomalaista taidetta on teosmäärältään valtava alue. Tälle aikajanalle mahtuu niin suomalaisuuden symboleiksi muodostuneita merkkiteoksia kuin intiimejä kuvauksia suomalaisesta perusarjesta. Aiempien vuosikymmenten teokset saavat nyt uuden kontekstin ja tulkinnan. Nykytaiteilija on joutunut laajentamaan omaa havaintomaailmaansa ja myös katsoja joutuu mukaan prosessiin. Tunnistaminen johtaa yllättymiseen, ajatusprosessi alkaa ja taide rikastuu uudella tavalla.

Hugo Simbergin vaikuttava Lammastyttö-maalaus on inspiroinut kahta taiteilijaa tekemään oman versionsa siitä. Alkuperäinen malli, lammasta sylissään pitelevä pikkupiika Hilma on muuttunut taidemaalari Paula Ollikaisen maalauksessa koiranäyttelyssä koiraansa piteleväksi pikkutytöksi. Sadassa vuodessa ihmisen ja eläimen suhde on suuresti muuttunut. Maatalousyhteiskunnassa koira oli hyötykäytössä, nyt tätä omistajansa seuralaista kohdellaan kuin omaa lasta.

Kuvataiteilija Sanna Kauppinen on valinnut toisen tulkinnan teoksesta yhdistäen tytön ja lampaan hahmot simbergiläisen mystiikan hengessä. Kauppinen on jo aiemmin työstänyt kettutyttöjä, puputyttöjä, karhu-, susi- ja pöllönpoikia. Ihmisen maalaamisessa eläinhahmoon on jotain luontoa kunnioittavaa, eläimen sieluun samaistumista.

Uusin silmin -näyttelyssä on mukana peräti viisi kommenttia taidegraafikko Aukusti Tuhkan teoksista 1930-luvulta 1950-luvulle, joista kaksi sijoittuu Emil Aaltosen museoon. Pienikokoisessa Vuoksi-teoksessa on kuvattu Vuoksen vesistön varrella oleva mahtava koski. Pienestä koostaan huolimatta teoksesta aistii vapaana virtavan kosken jyminän ja kuohut. Kuvataiteilija Sebastian Boulter kommentoi hiilipiirrossarjassaan Seuraa pauhua ihmiskäden aiheuttamaa jokimaisemien ja itse jokien muokkaamista ja valjastamista. Dramaattinen pauhu ja kuohut ovat vaienneet, ihmisen jäljet näkyvät joen varrella sen virratessa rauhallisesti eteenpäin kohti betonista uomaansa maan alla, jossa se kesytetään lopullisesti.

Taidemaalari Katri Mononen on valinnut kommentoitavakseen Tuhkan piirroksen Kaamosaika. Kaamosaika kuvaa maisemaa syystalven pimeimpänä, lumettomana aikana, jolloin pimeys tuntuu leijailevan puiden alla kuin tiheä, tumma aine. Kaamos on vahva osa suomalaista identiteettiä ja kokemusmaailmaa, ja se vaikuttaa meihin monella tavalla. Monosen abstrakteissa maalauksissa kantavana ideana on kaamosajan käsin kosketeltavan pimeyden ja kalpean, matalalla näyttäytyvän valon kuvaaminen. Teokset kuvaavat myös kaamoksen läsnäoloa meissä ihmisissä – sisäisen ja ulkoisen maiseman vastaavuutta.

1950-luvulla suomalaiseen taidekenttään astui esiin nuori taiteilijasukupolvi, joka ryhtyi teoksissaan toteuttamaan kansainvälisiä modernistisia suuntauksia. Uusin silmin -näyttelyssä viisikymmenlukulaista modernismia kommentoi Ilkka Väätti, joka omassa tuotannossaan on johdonmukaisesti muuntanut menneisyyden dekoratiivisia kuva-aihioita modernismin kielelle. Tähän näyttelyyn hän tekee kunnianosoitukset kolmelle abstraktin taiteen mestarille, Sam Vannille, Lars-Gunnar Nordströmille ja Juhana Blomstedtille, jotka kaikki ottivat taiteeseensa vaikutteita ajankohtaisista kansainvälisistä taidesuuntauksista.

Essi Renvallin Atlas-tyttö on vuonna 1954 valmistunut pronssiveistos Marianpuistossa Tampereella. Renvall tunnettiin omintakeisena ja rohkeana uudistaja suomalaisessa veistotaiteessa. Uutta on myös kuvanveistäjä Mirja Kurrin kehittämä metallisekatekniikka, jolla hän toteuttaa oman versionsa Atlas-tytöstä. Hän kääntää teoksen kaksiulotteiseksi ja ”maalaa” kuvan pellille hitsaamalla, hiomalla ja liekillä polttamalla. Alkuperäinen Atlas-tyttö on tehdastyöläinen ompelimossa, mutta kuka tietää, minkä alan ihminen Kurrin Atlas-tyttö on. Ehkäpä hitsaaja?

Kohua ja kuuluisuutta niittäneen taidemaalari Kalervo Palsan maalauksissa vyöryy katsojan silmiin todellisuus, joka on ahdistava, mutta samalla mustan humoristinen. Hänen Paluu-niminen maalauksensa vuodelta 1976 on inspiroinut taidemaalari Juhani Tuomea maalaamaan oman, nykyaikaistetun versionsa siitä.

Ristiriitaisia tunteita suomalaisessa yleisössä on herättänyt myös kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä, joka tunnetaan erityisesti nauta-aiheisista veistoksistaan. Hänen risuista koostettu suurikokoinen Oxman-veistoksensa vuodelta 2001 syntyi Helsingin Vuosaaren Skattan tilalla. Oxman on ollut esikuvana kuvanveistäjä Hannu Riikosen Uho-veistokselle. Riikonen tunnetaan naivistis-realistisista ja usein myös humoristisista teoksistaan, jotka kuvaavat runsasmuotoisia ihmishahmoja ja eläimiä eri tilanteissa. Hänen uudempien käsitteellisten teosten muodot monistuvat ja kasvavat eri suuntiin peilikuvamaisen symmetrisesti ja ärhäkkä Uho-teoskin uhoaa neljään eri suuntaan.

Uusinta suomalaista maisemakuvausta näyttelyssä edustaa B&C ensemblen Unikuvia, uhkakuvia? -teossarja diginäytölle, joka perustuu valokuvataiteilija Jorma Purasen kuvasarjalle arktisesta maisemasta. Niin Purasen kuin B&C ensemblen versiot perustuvat maiseman heijastukseen. B&C ensemblen Pyhäjärven rannalla kuvatuissa kuvissa veden pinta peilaa kevään kuulaassa valossa taivaan tapahtumat muuttaen ne mielen maisemiksi, havaintoharhoiksi. Maisema on läsnä, mutta ei välttämättä näkyvissä.

Näyttely on osa Suomi 100 vuotta -juhlavuoden ohjelmaa ja ennakoi samalla Tampereen Taiteilijaseuran omaa 100-vuotisjuhlavuotta vuonna 2020. Näyttelyä tukee OP Tampere.

Kuvia näyttelystä Taidekeskus Mältinrannan sivuilta:
http://tampereen-taiteilijaseura.fi/events/uusin-silmin/