Kuvanveistäjä Raimo Utriainen (1927–1994) tunnetaan parhaiten konstruktivistisista veistoksista, jotka koostuvat ohuista, matemaattisen tarkasti asetelluista metallisäleistä. Abstraktien teosten levolliset muodot ja valossa väreilevät pinnat vievät ajatukset luonnonilmiöihin. Ne eivät kuitenkaan toista näkyvää, vaan perustuvat pinnanalaisiin muotoihin ja rytmeihin, joista näkyvä todellisuus rakentuu.

Raimo Utriaisella oli myös toinen minä. Samaan aikaan kun hän työsti kaikkein hienovireisimpiä veistoksiaan, hän teki suurikokoisia, väreiltään ja eleiltään voimakkaita maalauksia, usein viitteellisesti esittäviä. Ne olivat hänelle keino tuoda esiin kaikki ne sisäänsä kerrostuneet tunteet, joille hänen veistostensa askeettisessa minimalismissa ei ollut tilaa.

Suurin osa maalauksista syntyi 1980-luvulla, uuden ekspressiivisen maalaustaiteen kultakaudella. Raimo Utriainen oli tunnustetusti yksi modernin suomalaisen kuvanveiston suuria uudistajia. Hänen samanaikaisesti väkevät ja ilottelevat, toisinaan myös groteskit kankaansa kertovat hänen olleen ajan hermolla myös maalatessaan.