Kuinka kauan hetki kestää? Valokuvan ottamisen ja sen katselun hetket ovat kestoltaan niin eripituisia, että niitä verratessa on kuin ottaisi aikaa kellosta, jossa ei ole viisareita. Valokuvat pitävät sisällään yhtäaikaisesti monta eri aikaa; objektiivisesti mitattua ajan kulkua sekunneissa ja minuuteissa, planetaarista aikaa, jolla on jotain tekemistä eläinten (ja ehkä lasten) maailman kanssa, tai henkilökohtaisten kokemusten virtaavaa ajan kulkua, muun muassa. Valokuvat ovat hetkiä menneisyydestä, joita tarkastellaan kuitenkin nykyhetkessä. Valokuvien katsominen onkin ajallista eteen-taakse liikettä menneen ja nykyisyyden välillä. Hetkien kauneus -näyttelyn vanhin valokuva on vuodelta 1970 ja uusimmat muutaman vuoden takaa.

Kauneus on käsite, joka on koettu pitkään ongelmalliseksi nykytaiteen piirissä. Yli puoli vuosisataa kestäneen epäluulon jälkeen kauneuden pohdinta on jälleen saanut jalansijaa kuvataiteissa. Kauneudella ei kuitenkaan ole enää yhtä ja universaalia merkitystä vaan se on monitulkintaista ja aina henkilökohtaista. Valokuvauksen aiheiden ja arvojen demokratisoitumisen myötä yksikään sen aihe ei ole toista arvokkaampi tai kauniimpi. Valokuvan kauneuden täytyykin siis löytyä toisaalta, sisältöjen ja niiden havainnoinnin suhteista. Valokuvan kauneus onkin ehkä siinä, että kykenee pitämään tarkastelulle avoinna ne hetket, jotka normaali ajan kulku säälimättä ohittaa. Kauneudessa on kysymys myös maailmalle altistumisesta ja sille alistumisesta, minän ja maailman laajentuneesta suhteesta.

Hetkien kauneus -näyttelyn kolmen valokuvaajan työt ovat tallennuksia näistä kohtaamisista maailman kanssa. Niistä välittyy intiimiyttä ja ymmärrystä inhimillisten rajojen huokoisuutta kohtaan.

Ulla Jokisalo (s.1955) aloitti valokuvauksen opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa v. 1977 ja piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä v. 1983, josta lähtien hän on työskennellyt vapaana valokuvaajana ja taiteilijana. Jokisalo pitää itseään tarinankertojana, joka flanöörin tapaan kulkee kuvien virrassa antaen mielikuvituksensa peilautua siihen.

Jorma Puranen (s. 1951) valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta 1978. Jo opiskelunsa aikana hän aloitti pitkäaikaisen työskentelyn pohjoisimmassa Lapissa. Hän omaksui varhain museo- ja arkistolähtöisen työskentelyn. Historian, tiedon, maiseman ja kulttuurin väliset suhteet ovat keskeisiä hänen tuotannossaan.

Pentti Sammallahti (s.1950) aloitti kuvaamisen 1960-luvun alkupuolella. Hän on ensimmäisiä suomalaisia valokuvaajia, joka on tehnyt elämäntyönsä valokuvataiteilijana. Tunnusmerkillisiä hänen kuvilleen ovat lämmin huumori ja mustavalkoisen valokuvauksen lumo. Sammallahti on kansainvälisesti huomioiduimpia suomalaisia valokuvaajia.