Näyttely pureutuu Emil Aaltosen teollisuuslaitosten toimintaan sota-aikoina.

Ensikosketus sotatarveteollisuuteen tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin Aaltosen kenkätehdas valmisti jalkineita sotaa käyvälle Venäjän armeijalle. Suomen itsenäistyttyä 6.12.1917 kiinnitettiin kasvavaa huomiota suomalaisen teollisuuden kykyyn varustaa maan kehittymässä olevia asevoimia. 1930-luvulla varustautuminen kiihtyi ja tämä näkyi myös Emil Aaltosen teollisuuslaitosten toiminnassa. Lokomo Oy:stä kasvoi merkittävä toimija suomalaisen kivääri- ja tykkiteollisuuden alalla. Talvisodan syttyessä marraskuussa 1939 myös Aaltosen kenkätehdas, Korkeakosken kenkätehdas, Sarvis, Teknika ja Viialan nahkatehdas siirtyivät sotatarpeiden toimittajiksi. Työ kriisiaikana vaati paljon tehtaiden työntekijöiltä. Näyttelyn kautta piirtyykin kuva teollisuuden ponnisteluista niin koti- kuin sotarintamalla.

Sota-ajan tuntoja Emil Aaltonen toi esiin vuonna 1941: Viime talvisotamme aikana tapahtunut henkinen nousu oli valtava ja ilahduttava. Riitaisuuden ja itsekkyyden hävittävät voimat tukahtuivat yhteisen asiamme vuoksi. Kaikkialla havaitsi antamisen ja auttamisen, toisen ja toisten ymmärtämisen rakentavaa henkeä. Näin tulisi olla edelleenkin, kun kansamme joutuu yhä taistelemaan vapautensa ja itsenäisyytensä puolesta. Uuttera työ, keskinäinen ymmärtämys ja toinen toisemme tukeminen olkoon tämän ajan tunnuksena, sillä siten me kukin osaltamme turvaamme koko kansamme tulevaisuuden ja maamme itsenäisyyden.

Näyttelyssä kuullaan Lauri J. Kivekkään kertomana sota-aikojen teollisuuden haasteista ja sotakorvausteollisuudesta. Katseltavana on myös lyhytelokuva ”Maan ja kansan puolesta – Ensimmäinen teollisuusmitalien jako Tampereella 25.9.1942”.

Näyttelyssä on esillä kuusi taiteilija Antti Favénin maalaamaa upseerimuotokuvaa. Kaikkiaan yli 50 upseerimuotokuvaa käsittävä kokoelma kuului aikanaan Emil Aaltosen taidekokoelmaan. Vuonna 1949 Aaltonen lahjoitti upseerimuotokuvat Sotamuseolle.